torstai 23. maaliskuuta 2017

Hymy palaa kasvoille

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä, tiesi Leinon Eiska. Omassa elämässäni se on pitänyt paikkansa aivan liian pitkään. Nyt kuitenkin alkaa tuntua, että unihiekka pyyhkiytyy vähitellen silmistä. Lisääntyvä valo on varmasti yksi tekijä, mutta veikkaanpa, että tervehtymisprosessini on päässyt hyvään vaiheeseen. Ketipinor lopetettiin marraskuun lopulla. Vieroitusoireet kestivät pari viikkoa, mutta niiden jälkeen olen kokenut ison harppauksen eteenpäin. Se tuntuu ihmeelliseltä. Jaksan nousta aamuisin sängystä, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, siivota, leipoa, mennä kouluun. Unentarve on vähentynyt. Jaksan lukea kirjoja, mikä tuntuu uskomattoman ihanalta. Jaksan hymyillä ja jutustella. Sain palautetta eräältä opettajaltani, että olenkin puheliaampi kuin hän ensin luuli. Niin olen. Alan olla se sama Fanni, joka innostuu, pölöttää, nauraa ja heittäytyy keskusteluihin ja tilanteisiin. Se Fanni, joka on luova. Niin luova, että olisi kiva saada joku off-nappula. Jopa gradun tuottaminen eteenpäin alkaa tuntua hyvältä. Hitaasti ja haparoiden, mutta sekin on liikettä eteenpäin.








Keskeneräisyyden hyväksyminen ja sen rakastaminen. Elämässä ei ole olemassa jotain patenttiratkaisua siihe miten se kuuluisi elää. Minä olen elänyt nyt näin, ja minun on hyväksyttävä se. Rakastettava sitä, että olen ollut rikki. Rakastettava lääkkeiden takia muuttunutta kroppaani. Rakastettava mieltäni ja sieluani. Rakastettava kaikkea sitä, mitä minä olen. Kipuineni ja ärsyttävyyksineni. Minua on rakastettu niin paljon. Miksen siis rakastaisi itse itseäni. Muutenhan melkeinpä annan sen rakkauden valua hukkaan. Miksen voisi olla itselleni armollinen? Jumala on niin äärettömän armollinen, enkä usko, että Hän haluaa minun ruoskivan itseäni. Hellitä vähän. Keitä teetä. Punaa huulet, tai älä punaa. Muista syödä. Osta kukkia. Tapaa ystäviä. Silitä kissoja. Nuku. Naura. Nauti elämästä. Kokoa ympärillesi yhteisö, jossa koet olosi hyväksi ja jota voit palvella. Älä ole niin ankara. Sinä kelpaat. Sinä riität. Sinulla on niin paljon annettavaa. Sinä olet äärettömän kaunis, sisältä ja ulkoa.








En oikein tiedä, olenko puuhaillut mitään sen merkittävämpää viime aikoina. Muistan hymyilleeni. (Todisteena kivoista hetkistä iso läjä satunnaisia otoksia omasta naamasta ja niistä näistä. En pyydä anteeksi.)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kasvohoito minuutissa

Kaikkea ne keksivätkin! Blogeja yhtään seuraaville tuskin on jäänyt vieraaksi Lumenen (suht-)uutuusnaamio, Glow revival 60 seconds facial, jota hehkutetaan vähän kaikkialla. Ja miksei hehkutettaisi, sillä on se melkoisen pätevä. Kasvonaamiot ovat mahtavia, sillä ne putsaavat ja kirkastavat. Aina ei kuitenkaan ole aikaa odotella yli 10 minuuttia. Modernin city-ihmisen on saatava tuloksia äkkiä.


Naamio lupaa kuoria, kirkastaa ja jättää ihon pehmeäksi ja puhtaaksi. Se tekee sen minkä lupaa. Ei se toki räjäytä epäpuhtauksia pois, mutta tekee huokoset hieman pienemmän oloisiksi, freesaa ihon sävyä ja kirkastaa. Lisäksi hoitotuotteet humahtavat ihoon helposti. Käytänkin sitä aamuisin, varsinkin jos en aio erityisemmin meikata. Ainakin iho näyttää vähän siivommalta.


Naamio kihelmöi hieman, mutta sehän vaan luo vaikutelman tehokkuudesta. Itseäni se ei häiritse, varsinkin kun naamio on iholla vain hetkisen. Joskus pidän sitä kauemminkin, mutta en ole huomannut erityistä eroa minuutin ja viiden minuutin välillä. Tuotteet tuoksu muistuttaa Lumenen turvenaamiosta. Ei todellakaan suosikkini, muttei nyt mikään superkarseakaan. Naamion joukossa on pieniä kuorivia partikkeleita. Siinä ei ole parabeeneja tai formaldehydin vapauttajia. (Ei aavistustakaan jälkimmäisen merkityksestä, enkä jaksa edes googlata nyt. T. Laiska -90...)

Kaikenkaikkiaan, tosi jees naamio! Hintakin on jees. Kaikki on jees!

Joko 60 seconds facial on tuttu? 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Kesä Italiassa

Lushin shampoopalat ovat kultaa. Uskaltauduin kokeilemaan uutta versiota, sillä sen väitettiin sopivan vaaleille kutreille kuin nakutettu. Kyseessä on Montalbano, joka sisältää sitruunaöljyä, oliiviöljyä ja rosmariinia. Italian makuja siis!


Montalbano putsaa päänahan moitteettomasti, ja tukka jää ilmavaksi. Alkuun tukka tuntuu hieman narskuvalta (ei lempparitunteeni varsinkaan nyt, kun hiukset ovat kuivaakin kuivempia...) mutta tunne väistyy nopeasti, ja jäljelle jää puhdistettu, kiiltävä ja pehmeä pää. Sitruunan luonnolliset hedelmähapot sulkevat hiussuomuja, mikä tarkoittaa sitä, että hiuksista tulee kiiltävämmät. Shampoo puhdistaa päänahan, muttei vie mukanaan sen omia öljyjä. Lisäksi sitruuna kirkastaa vaaleaa hiusta hieman, mikä on plussaa minun kirjoissani. Shampoon tuoksu on Lushin tuotteeksi yllättävän mieto. Se on vienon sitruksinen ja yrttinen. Jos siis pelkäät Lushmaista tuoksuöveriä, jota minä kyllä rakastan, mutta tiedän, että kaikki eivät, kokeile tätä! Montalbano sopii kaikille hiustyypeille.

Ainesosat:
sodium lauryl sulfate, vihreä oliivi (Olea europaea), sisilialainen sitruunaöljy (Citrus limonum), tuore sitruunamehu (Citrus limonum), tuore sitruunankuori (Citrus limonum), karkkipore, sitruunankuori (Citrus limonum), tuore sitruunaviipale (Citrus limonum), rosmariini absolute (Rosmarinus officinalis), luomusitruunamyrttiöljy (Backhousia citriodora), *citral, *geraniol, *limonene, hajuste (parfum), keikarinkukkauute (Gardenia jasminoides) 


Hintaa Lushin shampoopaloilla on 13,50 euroa. Se on käypä hinta toimivasta ja riittoisasta shampoosta. Yksi palahan kestää kauan.

No johan sinäkin olet kokeillut Lushin palashampoita?

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Venäjänpuna

Koska naisella ei voi koskaan olla liian monta punaista (okei, minkä tahansa väristä...) huulipunaa, kävin MACin tiskillä hivelemässä vaihtoehtoja. Olen pitkään halunnut ostaa joko Ruby Woon tai Russian redin, ja tällä kertaa päädyinkin sitten jälkimmäiseen. Se on pieni palkinto siitä, että olen jaksanut ikäviä fyysisiä vaivoja useita viikkoja. (Niille ei näy vieläkään loppua, muttei siitä sen enempää. Jalat on tallella ja pää pelittää, kaikki muu on melkeinpä ekstraa. Palaan ehkä asiaan jos oma diagnoosini on oikea.)


Epäröin ensin hieman, sillä olin jotenkin ajatellut, että selkeästi lämpimään taittava punainen olisi ainoa hyvä vaihtoehto. Mutta eihän kumpikaan mainitsemistani sävyistä ole loppupeleissä kovin lämminsävyinen. Ja silti, Russian red sopii naamaani kuin nakutettu. Se ei todellakaan ole liian kylmä, vaikka MAC itse väittää sen olevan bluish red. Se on sopivan kirkas, samalla neutraali, samalla femme fatale. Kuten hyvä punainen huulipuna, se saa ihoni hehkumaan ja ilmeen pirteäksi. Rakkauteni punaista huulipunaa kohtaan vain yltyy. Ja mikä parasta: puna on matta, muttei liian kuiva. Ruby Woohan on retro matte, eli hieman kuivempi. Russian red liukuu huulille moitteettomasti, pysyy kuin tauti, muttei kuivata. Primeri alla on tietenkin aina hyvä ratkaisu, mutta ilmankin pärjää mainiosti.




Koska mutkat matkassa ovat kivoja, sairastuin heti punan ostettuani kunnon räkätautiin, joten haaveilemani punaisten huulten pelastamat arkiaamut siirtyivät hieman. Mutta kun ne koittivat, ai jai. Jokaisella naisella pitäisi olla punainen huulipuna. En keksi parempaa meikkituotetta, paitsi tietty värillinen kulmageeli. Näillä kahdella pelaan itse, enkä juuri muuta kaipaakaan. Sisarueni, hanki jo se punainen huulipuna. Et tule katumaan!


(Voisin itseasiassa tehdä vähän kartoitusta omistaistani punaisista sävyistä, jos siitä jollekin olisi apua!)

perjantai 24. helmikuuta 2017

Kauneushaaste

Ihanainen Jonna haastoi minut vastailemaan muutamaan kauneusaiheiseen kysymykseen. Koska tykkään näistä haasteista, tartuin kiinni, hitaasti ja viiveellä, mutta kuitenkin. (Bloggaamisen hidas tahti jatkuu, ehkä tämä kreisi tilanne helpottaa. Nytkin olen "lomalla" vaikka tosiasiassa töitä on enemmän kuin normiviikolla. Hupsis.)

1. Varhaisin meikkimuisto
Äidin Panstick (se tuoksu on ihana!), mummun sininen ripsiväri ja tädin turkoosi luomiväri. En muista juurikaan laittaneeni meikkejä omaan nassuun ihan kakarana, availin vaan perheen naisten meikkipusseja ja vessankaappeja. Rakastin tutkia huulipunia, luomivärejä ja tuoksuja. Muistan vieläkin huulipunien tuoksuja. Sain mummultani leikkeihin Helena Rubinsteinin meikkejä, tai siis tyhjentyneitä hylsyjä, ja ne olivat aarteita. Ollessani seitsemänvuotias sain serkultani sen kuuluisan vihreän huulipunan. Siitä alkoi innostus läärätä omaa naamaa. Sain joululahjaksi hienon luomiväripaletin, jossa oli useita pastellisävyisiä nappeja. Se oli ehkä Oriflamen? Meikkasimme erään ystäväni kanssa toisiamme harva se päivä, se oli hauskaa leikkiä. Kouluun aloin meikata vasta kuudennen luokan lopussa. Ja silloinkin lähinnä huulikiiltoa. Keräilin L'orealin Rouge Pulp -kiiltoja. Niidenkin tuoksun muistan elävästi. Suosikkini oli todella vaaleanpunainen sävy. Joskus laitoin alaripsirajaan mustaa kajalia. Vain alaripsirajaan! Huh.



2. Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi.
Minulla on yleensä kassissa pieni meikkipussi, jossa on vähän sitä ja tätä. Puuteria, miniripsari, vaihteleva valikoima huulipunia, huulirasva, käsirasvaa, kynsinauhavoidetta, laastareita, ponnareita, pinnejä, käsidesiä, luomiväri, siveltimiä, musta kajalkynä... Eli aikamoinen läjä. Mutta vähintään minulla on aina mukana huulirasva ja huulipuna.

3. Lempituoksusi.
Sama kuin kysyisi äidiltä, kuka on hänen lempilapsensa! Lempituoksuni evör on ehkäpä Nina Riccin L'Air du Temps, koska se oli mummuni tuoksu. Itse en sitä tosin käytä. Nyt juuri fiilistelen Diorin Dolce Vitaa, jonka hankkimista harkitsen vakavasti.

4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi.
Ihon huolellinen hoitaminen (tarkka puhdistaminen, kasvovesi, seerumi, silmänympärysvoide, kasvorasva, säännöllinen kuorinta ja naamiointi), kunnon unet, Omega 3 -kapselit, ravinteikas ruoka, kunnon kulmakarvat ja huulipuna. Näillä pääsee pitkälle.


5. Uusin kosmetiikkalöytösi
By Terryn Baume de Rose! En sitä toki ihan itse löytänyt, vaan sain, mutta kuitenkin. Ihanan ruusuisen tuoksuinen ja kosteuttava voide sopii huulille ja kynsinauhoille. Huuleni ovat näin pakkasilla aika kuivat, mutta Baume de Rosea huuliin nukkumaan mennessä, ja aamulla huulet ovat pusukunnossa.

6. Ikimuistoisin virheostokseni
Olen suoraan sanoen unohtanut pahimmat virheet, mutta viime vuoden pahin moka oli MACin Cyber-huulipuna. En vaan saa sitä huulille nätisti, se kuluu todella rumasti ja tuntuu huulilla epämiellyttävältä. Ottaa pottuun, että sorruin ostamaan kalliilla noin surkean punan. Olisi pitänyt ostaa se Ruby Woo.

7. Meikkivoiteella vai ilman.
Riippuu ihan päivästä! Käytän nykyään meikkivoidetta vähän ja ohuelti, mutta mielelläni tasoitan ihon sävyä ja peitän pikkuvirheet. Eli kun meikkaan, laitan ehdottomasti meikkivoidetta.

8. Eyeliner vai kajal.
Eyeliner! Viime aikoina olen rajaillut silmiäni aika laiskasti. Voisikin vähän skarpata.


9. Tuote, jota ilman et tulisi toimeen.
En voi valita vain yhtä, joten valitsen neljä: värillinen kulmageeli, huulipuna, huulirasva ja hajuvesi.

10. Tuote, jota haluat koittaa.
Lista on piiitkä! MACin nestemäiset huulipunat, Ruby woo, Originsin hiilinaamio (joka odottaa korkkaamista laatikossa!), Supermoodin seerumit (yksi sellainenkin odottaa korkkaamista), aasialainen kosmetiikka, Serge Lutensin, L'Artisan Parfumeurin ja Comme des Garconsin tuoksut... Ja lista jatkuu vaan. Olen mieleltäni utelias, ja joskus saan päähänpinttymiä.

Haastan kaikki kympillä mukaan!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Puskien kaveri

Luokattomien otsikoiden saaga jatkuu! Tänään esittelyssä ihan ehdoton HG-tuote kulmakarvoilleni. Nimittäin I <3 Makeupin "I tint my Brows" -kulmageeli. Harvoinpa ostan saman tuotteen uudestaan, mutta tätä on saatava! Nyt meneillään onkin toinen tuubi.

Kulmakarvojeni ikuinen ongelma on se, että niitä riittää, mutta väriä ei. Siispä joudun taiteilemaan, jotta saan puskani näkyviin. Lisäksi Perusongelmani (isolla peellä!) nykyisin on laiskuus. Haluan helppoja ratkaisuja. I tint my Brows tarjoaa juurikin niitä.



Sillä! Siinä piisaa väriä, joten kulmakarvat saavat kaipaamaansa sävyä helposti. Koska ei tarvitse pelata kymmenen eri siveltimen ja tuubin kanssa, on lopputulos luonnollinen. Kuten olen aiemminkin avautunut, Insta-meikki ei iske. Runsaat, luonnolliset kulmat sen sijaan, merci oui.


Ennen: (Tulenpa samalla paljastaneeksi karun totuuden. Naama on tällä hetkellä kukkea kuin kaunein kevät, ja silmien alla synkät rinkulat. )


Jälkeen, eli the wonders of makeup:




On tässä pari muttaakin matkassa. Kulmageeliä tulee helposti liikaa, ja tuubi on sikses epäkäytännöllinen, ettei ylimääräistä voi oikein pyyhkäistä mihinkään. Minun pitäisikin hankkia erillinen harja siistimään satunnaisia sotkuja. Onneksi ne eivät kovin hintavia ole. Lisäksi tuotteen saatavus on vähän niin ja näin nettishoppailua inhoavalle. (Vaikka aika paljon shoppailenkin netissä, en vaan tykkää siitä.) Kulmageeliä saa ainakin TAMBeauty.comista, joka onkin aika mainio paikka, jos tykkää esim. Makeup Revolutionista. Geelin hinta on mitätön, jotain kolmen euron luokkaa. On aivan käsittämätöntä, että näin hyvä tuote irtoaa noin halvalla. Kuulemma tämä on dupe jollekin kalliimmalle kulmageelille, en vaan kuollaksenikaan muista mille.



Käytätkö kulmageelejä? Ilmianna lempparisi!

tiistai 10. tammikuuta 2017

Se sitä ja se tätä

...Mutta minä se vaan loruilen.

Hola hola vaan kaikki, ja armorikasta uutta vuotta. Tauko venähti tahattoman ja tahallisen pitkäksi. Ei ole vaan huvittanut tai ollut mitään sanottavaa oikeastaan mistään. Maailmantuska, väsymys ja totaalinen kyllästyminen about kaikkeen iski päin kasvoja marraskuussa, ja alan vasta nyt toipua. Kyllästyminen näkyi eniten meikki- ja kosmetiikkamasiksen muodossa. Olen vetänyt melkein koko viime syksyn aika minimalistisella linjalla. Olen opetellut katsomaan nassuani ilman meikkiä ja kohtaamaan maailman nakunaamalla. Se on ollut yllättävän virkistävä kokemus. Suosittelen kaikille.


 Blogin tulevaisuus on käynyt mielessä moneen otteeseen. Olen punninnut jaksanko koko hommaa, onko tässä mitään järkeä ja johtaako tämä mihinkään. Haaveilen blogini kasvamisesta vähän isommaksi, niin omahyväiseltä ja narsistiselta kuin se kuulostaakin. Hah. Isomman yleisön saavuttaminen olisi tosi hauskaa, sillä bloggaaminen kuitenkin on parhaimmillaan vuorovaikutteista. Keinot vaan ovat tällä mielikuvituksen määrällä vähissä. Lopulta kaikkein tärkeintä on, että on kivaa. Tätä lausetta saa lainata kaikin mokomin.

Kosmetiikkamasiksen aikana on alkanut tuntua hassulta kirjoittaa pelkästä kosmetiikasta.  Haluaisin löytää sen saman innon, jolla kirjoittamisen aikoinaan aloitin. Suodatin on kuitenkin suurentunut ja kynnys kasvanut. Haluaisin tehdä laadukasta jälkeä, mutta samalla säilyttää spontaanin otteen. Jos minua haluttaisi kirjoittaa kirjoista ja musiikista tai teestä ja sympatiasta, kirjoittaisin.


Myös blogin nimi on alkanut arveluttaa. Keksin sen nopeasti ja aika ajattelematta kun blogini perustin. Nimi tuntuu todella pöljältä, mutten ole keksinyt parempaakaan. Omalla nimellä otsikoitu blogi ei ehkä ole minun juttuni, mutta sitten taas, sekin tuntuu paremmalta ajatukselta kuin Mennen ja tullen, josta tulee mieleen Mennen-aftershave. ("Palaan vähitellen" -lisä otsikosta katosi jo kauan sitten, vaikka viittaus Sibeliukseen on aina jees.) Pallottelen asiaa ja palaan sorvin ääreen jossain mutkassa. Olisikin ihan nasta kuulla mielipiteitäsi, rakas lukija. Ylipäätään on aina kiva saada kommentteja. Hihkun aina kun joku kommentoi.

Niin se tulevaisuus? Koska olen syksyn kakoista fiiliksistä huolimatta alkanut voida paremmin, alkaa jonkinlainen intokin löytyä. Olenkin tässä loman aikana suunnitellut esimerkiksi ekaa videotani. Älkää peljätkö, en ala vloggaamaan! Nonnulan Jonnalta sain mainion idean kuvata oma koti videolle. Ajattelin siis jossain mutkassa sen toteuttaa. Surkeita läppiä ja vaivaantunutta tuhinaa tulossa. Muutamat purnukatkin on arvioimatta. Olen alkanut pallotella ajatusta lifestylen määrän lisäämisestä ja vaikka asukuvista. Saas nähdä.


En ole muuten lukenut blogeja juurikaan, joten kaikkinainen kommentoiminenkin on jäänyt. Tyhmää! Lupaan skarpata, sillä bloggaaminen ja blogien lukeminen ovat kuitenkin niin iso ja ennen kaikkea kiva osa elämääni. Pinky swear! (Nyt onkin aimo läjä haltuun otettavaa... Älkää ihmetelkö jos kommenttitulva yllättää.)

Semmoinen oksennus. Kiitos ja anteeksi.

Ps. Blogi on myös oiva paikka paeta uhkaavaa gradua.

Pps. Minut löytää Instagramista nimimerkillä fannilaurella.