Intian ihmiset olivat ihania. Kaikista kauhutarinoista huolimatta huijarit olivat vähemmistössä, ja ihmiset olivat vieraanvaraisia ja halusivat auttaa kahta hukassa olevaa turistia. Varsinkin lapset veivät sydämeni. Olisin ottanut jokaisen mukanani kotiin.
Jos olisin kehdannut, olisin jäänyt tuijottamaan jokaista vastaantulijaa ja tutkinut kasvonpiirteitä tarkasti. Nyt minulla on onneksi kuvia, joita katsella.
Itse Gandhi ja Yoda tässä, ensimmäinen päivä Intiassa. Joku hiippari pisti pilkun otsaan ja kirosi koko perheeni. Siksi hymyilen.
Hand in the pants! Onneksi oli pitkä objektiivi mukana!
Tämä poika taisi olla ihan ihastunut Soilaan.
Nämä kaverit halusivat olla kaikissa kuvissa.
Katsokaa nyt näitä! Sydän sulaa.
Nämä kaverit olivat ihan loistavia (ja hulluja)
Nuori oppaamme, Hanuman, oli todellinen herrasmies. Intiassa ei muuten ollut juuri herrasmieskulttuuria, sitä jäin tällaisena kukkahattutätinä kaipaamaan.
Kävin Mysoressa kahdella laulutunnilla. Opettajani, Dr. Sreedhara sairastui toisena päivänä, ja häntä tuurasi hänen tyttärensä. Kokemus oli aivan uskomaton, vaikka en kahdessa tunnissa saanutkaan kuin pienen käsityksen yhdestä talasta ja asteikosta. Proffa kutsui minut jatkamaan opintoja joskus myöhemmin. Saas nähdä.
En kestä! Niin ihana.
Oma lukunsa olikin intialaisten kiinnostus minua kohtaan, mutta siihen palaan ehkä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!