torstai 27. heinäkuuta 2017

Pienissä häissä

........Hmm, olisihan sitä voinut keksiä asiallisemmankin otsikon. Öinen kirjoittelu päätyy aina normaaliakin älyttömämpään ajatuksenjuoksuun. Mutta niin, juu elikkäs.



Pikkuveljeni meni viime perjantaina naimisiin. Juhlaa vietettiin meillä kotipihalla rennoin rantein, ja mielestäni onnistuneesti. Piha oli kaunis, morsian lumoava, veli komea ja vieraat hyvällä tuulella. Mikäs sen parempaa. Bändikin jammaili autotallissa, tosin enpä ole koskaan vetäissyt Earth, Wind & Firen Septemberiä huonommin.




Vaikka juhla oli rento, halusin tietenkin panostaa meikkiin ja asuun. Pohjustin luomet By Terryn Obre Blackstar -luomivärikynällä, tein ruskean smokyn Guerlainin Tonka Imperiale -paletilla, vetäisin pienet kissat silmäkulmiin Oriflamen nestemäisellä linerilla, pehmensin jälkeä MACin mustalla luomivärillä. Naamaan runsaasti hohtopuuteria ja huulet maalasin MACin Russian Redillä. 


Käytetyt tuotteet:
Lumene CC, Fair
elf Tone correcting concealer
Lush Tunteiden hehku -irtopuuteri*
Essence Light up your face luminizer palette*
Makeup Revolution Ultra Blush Palette, Sugar and spice

Freedom Makeup London Duo Eyebrow Powder, Ash Brown
Essence Make me Brow -kulmavaha, 02 Browny brows

By Terry Ombre Blackstar -luomiväri, Bronze Moon*
Guerlain luomiväripaletti, 02 Tonka Imperiale*
Oriflame Giordiani Gold Liquid Eyeliner, Black*
MAC Luomiväri, Deep Cravings*
                                                              Essence Volume stylist 18h curl & hold mascara

MAC Russian Red
Burberry My Burberry Black

Pukeuduin aika samalla tavalla kuin laulututkinnossani, eli mustaan Marks & Spencerin mekkoon (jossa on meeeelkoisen antava kaula-aukko...Hähää.) ja ikivanhaan kirppis"kimonoon." Jalkaan heitin äidin korkkarit ja päähän uskollisen huopahatun. Korvissa uudet Poola Katarynan Leinikki-korvakorut, jotka ovat suurta rakkautta. Asu oli mukava, mutta sopivan juhlava. Mekon halkio tosin repesi, mutta mitäpä olisivat bileet ilman pientä paljastelua.



Jokos siellä on kesän hääkausi korkattu?

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Beibi, sä hohdat!

Shiiine ooonnn you craaaaaaazy diaa-aa-mond! Hehkuva iho, oh yes plz. Tänään esittelyssä Anne Kukkohovin luotsaama Supermood. Vuosi sitten Jonnan synttäreiden goodiebagista paljastui Youth Glo -seerumi. Loistavaa, sillä nimenomaan ihon hehkua lisäävät Youth Glot kiehtoivat minua kovasti. Toukokuussa käväisin hakemassa sarjan kuorivan naamion. Hehkuva, kuulas iho on aina tavoitelistani kärjessä. Kuinkas sitten kävikään?


Youth Glo Radiance Serum luottaa matkipavun, valoa heijastavien ainesosien ja AHA-happojen voimaan. Siinä on muun muassa tyrnimehua, viikunauutetta, omenauutetta, greippiuutetta sekä erilaisia öljyjä. Se lupaa tehdä ihosta ravitun, kiinteämmän ja hohtavan. Seerumi on pakattu pipettipulloon (JES!), ja se levittyy iholle mukavasti. Se imeytyy nopeasti, ja päälle on hyvä levittää kosteusvoide. Seerumi ei ole liian ravitseva nyt kesälläkään. Iho jää todella kauniiksi, ikään kuin sisältä päin valaistuksi. Kuulas ja himmeä lopputulos miellyttää minua kovasti. Lisäksi tuotteessa on kiva tuoksu.

Inci löytyy tästä: KLIK.


The Luxury Peel -kuorinta on melkoinen tapaus. Kerron heti kättelyssä, että tähän kuorintaan olen rakastunut niin syvästi, että kuulutan rakkauttani aina kun siihen tilaisuus tulee. Rakeeton, hedelmähappojen kuorivaan tehoon perustuva kuorinta on parasta, mitä iholleni olen hetkeen tehnyt. Sen jäljiltä iho on kuin vauvan peppu, huokoset vaikuttavat pienemmiltä ja epäpuhtaudet ovat selkeästi vähentyneet. Kuorinnassa on samoja tehoaineita kuin seerumissakin, eli hedelmähappoja. Ne kuorivat todella tehokkaasti. Kuorintaa suositellaan käyttämään maksimissaan kerran viikossa, ja herkkäihoisen kannattaa kokeilla lyhyttä vaikutusaikaa. Itse pidän kuorintaa iholla kymmenisen minuuttia, eikä se suoraan sanoen kovin kivalta tunnu. Ihoa alkaa kuumottaa, ja se muuttuu kirkkaanpunaiseksi. Karu näky säikäytti minut ensimmäisellä käyttökerralla, mutta koska olin osannut varautua, en hätääntynyt. Ihoni punottaa pari tuntia poispesun jälkeenkin, joten ajoitan kuorinnan ilta-aikaan, sillä ihan rapuna en ulos lähde. Lisäksi iho saa levätä ja rauhoittua yön aikana. Aamulla peilistä katsoo sileä nassu. 

Kuorinta on melko juoksevaa ja siinä on miellyttävä minttuinen tuoksu. Inci tästä: KLIK.


Luonnossa punaisuus on karumpaa. 
Supermood voitti minut puolelleen. Tuotteet ovat toimivia ja miellyttäviä käyttää. Lisäksi pakkausdesign saa minulta viisi tähteä. Seerumin hinta on 59 €, kuorinnan 39 €. Varsinkin kuorintaa tulen varmasti ostamaan lisää, sillä en enää voi kuvitella ihonhoitorutiiniani ilman sitä.



Joko Supermood on tuttu?

Seerumi saatu

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Mielenmuutoksia

Tuuliviiri rauhaton oli Dannyn sydän, ja niin on kai minunkin. Mieleni ei ehkä muutu aina niin nopeasti, mutta muuttuu silti. Kerronpa, että kahdessa jutussa olen viime aikoina innostunut muuttamaan käsityksiäni.


Nimittäin nudehuulipunat ja korostuspuuterit. Kohta mainitut halvat uudet kaverit saivat minut kokeilumielelle, ja totesin, että kyllähän minä nämäkin viime vuosien trendit voin soveltaa omaan käyttööni. Ajattelin pitkään, että nudet huulet tekevät muutenkin valuvaa juustoa muistuttavasta naamataulustani entistäkin valjumman. Highlighting sen sijaan näyttäytyi minulle turhana kikkailuna, sillä ei kukaan sitä huomaa. Ja jos huomaa, näytät silloin C-3PO:lta. Vaan Freedom Makeup Londonin Pro Melts -huulipuna sävyssä Bare alkoi pienen totuttelun jälkeen näyttää tosi kivalta. Ja Tiian blogiarvonnasta voittamani Essencen Light up your face -paletti innosti kokeilemaan korostushommia. Ja nyt tykkään, tykkään todella.


Lisäksi leikkasin hiuksiani, vähän enemmän kuin piti. Mutta nyt ne tuntuvat terveemmiltä. Ja tällainen pitkä polkka (kuvissa likainen ja harjaamaton, hups.) tuntuu aina omalta. Värikin näyttää ihan uudelta. Kiitos taas Unika!



Tajusinpa, että naamani on ihan eri sävyinen jokaisessa kuvassa. Lisäksi näyttää, että olisin ottanut kuvat jonkin blurrausfiltterin kanssa. Muokkaustaidot 5/5. No jaa, meni jo. 

Joskus on ihan terveellistä muuttaa mieltään. Till exempel: muutin mieltäni Skamin suhteen aiemmin keväällä, jäin koukkuun pahemman kerran, ja nyt sarjan loputtua koen ahdistusta KUN EI MIKÄÄN TV-SARJA VOI IKINÄ OLLA NIIN IHANA! (Paitsi tietty Sydämen asialla, Game of Thrones, Frendit, HIMYM ja Grantchester.) Muutin mieltäni ja aloin pitää George Michaelista. Muutin mieltäni ja aloin tykätä "millenial pinkistä." Kaikki hyviä juttuja! Herää siis kysymys: miksi olen tällainen jäärä? Pitäisikö olla avoimempi?

Tällaisiin kysymyksiin ja tunnelmiin! Rentoa sunnuntaita, tyypit! Kuunnelkaa vaikka tämä biisi, josta olen tykännyt viime viikkoina kovasti.


torstai 13. heinäkuuta 2017

Elvyttävät yrtit

Ah, seerumit! Olen totaalisen hurahtanut niihin, enkä voisi enää kuvitella olevani ilman. Saatte repiä seerumit irti kuolleista kylmistä käsistäni.

Tällaisen snadisti creepyn aloituksen jälkeen haluan puhua viimeaikaisesta suosikistani. Se on australialaisen Jurliquen Herbal Recovery Advanced Serum. Sain testiin pienen pullon, joka riitti noin kahdeksi kuukaudeksi. Ja miten ihana tämä seerumi onkaan! Se on kaiketi virallisesti anti-aging -tuote, mutta hei, 27-vee. 27. Seerumi lupaa estää pienten juonteiden syntymistä, kosteuttaa sekä lisätä ihon elastisuutta ja hehkua. Se sisältää suojaavia antioksidantteja. Mukavia lupauksia! Juonteisiin en ota kantaa, mutta kaiken muun allekirjoitan.


Seerumi sisältää ihon mikroverenkiertoa parantavaa Wu-Zhu-Yu -uutetta, ikääntymistä estävää persialaista silkkiuutetta sekä persikan lehtiuutetta, joka auttaa ihoa suojautumaan ympäristön haittavaikutuksia vastaan. Lisäksi se sisältää liudan muitakin tehoaineita, kuten luomuruusu- ja kamomillaöljyjä. Siinä ei ole parabeeneja, sulfaatteja tai phtalaatteja. Heitän alle inci-listan niistä tykkääville:

Aqua (Water); Glycerin; Biosaccharide Gum-1; Niacinamide; Propanediol; Saccharide Isomerate; Magnesium Silicate; Squalane; Dicaprylyl Ether; Caprylic/Capric Triglyceride; Cetearyl Alcohol; Albiziajulibrissin Bark Extract; Evodiarutaecarpa Fruit Extract; Carthamustinctorius (Safflower) Seed Oil; Oenotherabiennis (Evening Primrose) Oil; Rosa canina Fruit Oil; Chamomillarecutita (Matricaria) Flower Extract; Althaea officinalis Root Extract; Spilanthesacmella Flower Extract; Rosa gallica Flower Extract; Calendula officinalis Flower Extract; Stellaria media (Chickweed) Extract; Echinacea purpurea Extract; Viola tricolor Extract; Glycyrrhizaglabra(Licorice) Root Extract; Bellisperennis (Daisy) flower Extract; Lavandulaangustifolia Flower Extract; Rosmarinusofficinalis (Rosemary) Leaf Extract; Taraxacum officinale Extract; Sambucusnigra Flower Extract; Menthapiperita (Peppermint) Leaf Extract; Prunus Persica (Peach) Leaf Extract; Foeniculumvulgare (Fennel)Fruit Extract; Carrageenan; Tocopherol; TetrahexyldecylAscorbate; Xanthan Gum; Microcrystalline Cellulose; Sea Salt; Hydrolyzed Soy Protein; Cellulose Gum; Fragrance/Parfum*; CetearylGlucoside; SD Alcohol 40-A (Alcohol Denat.); Phospholipids; Chlorphenesin; Phenoxyethanol; Ethylhexylglycerin; Sodium Benzoate; Citric Acid; Linalool*; Geraniol*; Citronellol*; Eugenol*; Benzyl Benzoate*; Limonene*.

*From Natural Essential Oil (Rose – Rosa centifolia; Chamomile – Chamomillarecutita (Matricaria))


Iho jää seerumin jäljiltä todella kauniiksi. Se imeytyy nopeasti, ja jättää jälkeensä ihanan hehkun. Seerumi on melkoisen juoksevaa, joten saa olla tarkkana, ettei se hulahda altaaseen tai paidalle. Iho ei jää rasvaiseksi tai kiiltäväksi, ja jopa vähän tuhdimpi kasvovoide imeytyy moitteettomasti seerumin jälkeen. Tuotteen tuoksu on aika luomukosmetiikkamainen, mutta itse pidän sitä miellyttävänä. Jurlique on estetiikaltaan minua kovasti viehättävä brändi, pakkaukset ovat suloisia. Valitettavasti heitin pahvisen paketin menemään, mutta uskokaa minua, se oli todella kaunis romanttisine kukkaiskuvineen. Ainoa miinus on tuotteen tyyris hinta: tsekkasin eri nettikaupoista, ja hintahaarukka on 50-60 euroa. Varsinkin opiskelijabudjetti rajoittaa aika paljon. Mutta uskon ehdottomasti tulevani hankkimaan seerumia jossain mutkassa, sillä se on todella ihana. Jurliquen saatavuus Suomesta on hieman nihkeä. Muistelin, että sitä on jossain vaiheessa myyty Stockmannilla ja/tai Sokoksella. Ilmeisesti se on sittemmin poistunut valikoimista. Valistakaa, jos olen väärässä!

Onko Jurlique tuttu?

Tuote saatu

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kai määki ny sit ko kaik muutki - Colourpop edition

Kukaan blogeja lukenut ei varmaankaan ole voinut välttyä Colourpop-nimiseltä brändiltä. Kalifornialainen cruelty free merkki on ollut kaikkien huulilla ja silmäluomilla jo jonkin aikaa. Minun on tehnyt mieli kokeilla niitä kuuluisia mattahuulipunia, mutta postikulut Suomeen ovat olleet niin tähtitieteellisiä, että olen antanut olla. Nyt sattui kuitenkin niin mukavasti, että kansainväliset postarit olivat muutaman päivän ajan pyöreät nolla euroa, joten ei muuta kuin tavaraa ostoskoriin. Into piukeena klikkailin muutaman huulipunan tulemaan. Toimituksessa kesti alle kaksi viikkoa, ihan siedettävä aika siis.


Yllätin itseni hamstraamalla kaksi pinkkiä huulipunaa. Olen viime aikoina innostunut pinkistä; se freesaa väsyneen naaman suorastaan taianomaisesti. Ostoskoriin paiskautuivat siis pinkit I <3 This ja Barely there, violetti Back up, oranssinpunainen Cozy sekä kaupanpäällisiksi minikokoinen tummanpunainen Prim.


Barely there on Matte X -laatuinen puna. Tilauksen punista se on vaikein levittää, se on hieman kuiva ja lopputulos voi olla epätasainen. Se ei myöskään kulu kovin nätisti, joten tarkkana saa olla. Sävy on lämmin, kirkas pinkki. Minun naamassani jopa hieman räikeä ja tosi purkkamainen. Joskus on hauskaa käyttää tällaisia itselle vieraita sävyjä. 


Cozy on Ultra Satin lip. eli jotain matan ja satiinin väliltä. Todella miellyttävän tuntuinen. Alkuun hieman tahmea, mutta lopulta en huomaa juurikaan koko punan olemassaoloa. Toki hc-huulipunankäyttäjänä olen tottunut siihen, että huulilla on jotain, joten en ehkä ole paras henkilö arvoimaan tätä...:D Cozy on pitkäkestoinen, mutta kuten aina, rasva liuottaa sen pois. Lisääminen on kuitenkin helppoa, sillä se ei muutu klömppiseksi uutta kerrosta lisättäessä. Puna ei tunnu kuivalta, kuten nestemäiset huulipunat usein tuntuvat. Sävy on ihanan kesäinen oranssinpunainen. 


I Heart This Lippie on mattalaatuinen Lippie Stix. Se on kuitenkin hieman satiininen, mikä tekee sen tunnusta erittäin miellyttävän, sillä puna on huulilla kevyt. Lopputulos on kuitenkin to-della pigmenttinen, kuten kaikissa tilaamissani punissa. Sävy on ihana, puhdas fuksia, jota on helppo lisätä muuten paljaaseen naamaan kirkastamaan ilmettä. Puna onkin ollut minulla helppoutensa takia tehokäytössä. Tässä on myös ihan miellyttävä, hieman vaniljainen tuoksu. Muut punat ovat "tuoksuttomia", tosin niissä on hieman epämiellyttävä muovinen aromi. 


Back up on niin ikään Matte X -laatuinen Lippie Stix. Todellinen mattapuna, mutta silti miellyttävän ohut. Tätä en ole vielä juurikaan käyttänyt, sillä koen sävyn olevan selkeästi syksyisempi. Puna levittyy moitteettomasti (kuvassa huulille on jo swatchattu monta punaa, joten lopputulos on hieman karu. Tietäjät tietää.) Sävy on sinivioletti, joka tuntuu jostain syystä tosi neutraalilta. Murrettu, ei kovin kirkas violetti on minun kirjoissani neutraali sävy, jota on helppo käyttää arkena. Tämä odottaa pimeneviä iltoja. 


Kaupanpäällisiksi sain pienen tuubin Ultra Satin Lip -punaa sävyssä Prim. Jälleen kerran jotain matan ja satiinin väliltä. Puna levittyy helposti ja yhdellä kerroksella saa aikaan peittävän lopputuloksen. Kesto on mainio. Tumma, mustanpuhuva punainen on minulle tuttua ja helppoa kauraa, vaikka juuri tällaista sävyä minulla ei ennen ollutkaan. Ihana sävy, joka odottaa sekin syksyä. Tästä tulee varmasti suosikki. Ihana puna!
'

Neljä punaa kahdellakympillä! Sanoisin, että score. Suosittelen lämpimästi tsekkaamaan Colourpopin. Sävyvalikoima on huikea, hinnat ovat melkoisen kilpailukykyiset ja tuotteet ovat cruelty free. Odottelen seuraavia ilmaisia postikuluja. Näitä punia on saatava lisää!

Joko Colourpop on tuttu?


torstai 29. kesäkuuta 2017

Tulin, näin, härväsin.

Minusta alkaa tuntua, että joka toinen postaus alkaa tauon venymisen ihmettelyllä. Ei ihmetellä, sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on. Tässä on tapahtunut monenmoista, kertaillaan.


Aloitetaan isoimmasta: 2.5 minulla oli pop/jazz-laulun B-kurssitutkinto. Jännitti hirveästi, tietenkin. Omat kappaleet asettavat aina todella haavoittuvaiseksi. Kyseessä ei ole normikeikka, sillä täällä on tyyppejä jotka kuuntelevat vain minun laulutekniikkaani. Tuntui, että loppuun saakka oli kaikenlaista säätöä. (Mikä tietenkin on ihan luonnollista, minua ja säätämistä kun ei voi toisistaan erottaa...Kävelevä katastrofi tässä moi.) Mutta lopputulos oli vissistenkin ihan mainio. Sain ihanaa palautetta, niin yleisöltä kuin lautakunnaltakin. Arvosanaksi 5/5. Täytyy kai alkaa uskoa, että olen ihan hyvä siinä mitä teen. Vaikkei numeroarvio tietenkään ole mikään autuaaksitekevä asia. Olo on vieläkin aika outo. Mutta ihana.



Pitikin käydä näin! Täytin 27 vuotta. 27. Mitä täällä oikein tapahtuu? Olen jotenkin ihan shokissa. Mutta samaan aikaan olen todella kiitollinen. Tässä sitä ollaan. Elossa. Lisäksi vielä onnellisempana kuin aikoihin. Synkät ajatukset ovat loistaneet poissaolollaan. Vielä syksyllä kelat olivat äärettömän raskaita, mutta nyt ne ovat keventyneet huomattavasti. Oloni on outo, en ole tottunut tällaiseen. Mutta iloisena seuraan tilannetta. Hämmentyneenä siitä miten siunattu olen.


Toukokuu meni konsertteja ja gradua puuhastellessa. Sain olla osa hienoa Laulaja ja säestäjä näyttämöllä -kurssia, lauluyhtyeeni konsertoi, fiittasin kaverin tutkinnossa, gradun lukua opponoitiin, Myyttiä koulutettiin ja kuvattiin... Lisäksi ehdin kokeilla elämää pinkkihiuksisena. Käväisin kuun alussa Lofooteilla, siellä oli hienoa!


Olen viime aikoina saanut nauttia valtavasta materian määrästä. Voitin huhtikuussa kaksi blogiarvontaa. Viesti molemmista tuli kaiken lisäksi samana päivänä. Sain kivoja synttärilahjoja perheenjäseniltäni. Käytin pois Sokoksen lahjakortin, jonka sain Myytiltä: sain vihdoin Poola Katarynan Birdie-korvikset. Ostin pari kivaa vaatetta. Tilasin ekaa kertaa Colourpopia. Ostin pakon edessä uuden puhelimen (rikotin vanhan...) Sain edullisesti Sony Xperia XA:n. Ihan mainon oloinen, akku tosin ei kestä niin kauaa kuin toivoisin. MATERIALISMI, PARAS KAVERI.





Loppuun haluan jakaa vähän omaa ääntäni, koska hei mikspä ei. J.Karjalaisen 60-vee synttärin kunniaksi kyhäsin coverin kappaleesta "Vuokses sun." Kuuntelehan tästä: KLIK.


Kuva: Lotta Ahlbeck

Tulevan ikävuoden suuri projekti on ehdottomasti itseni rakastaminen, hyväksyminen ja itseeni luottaminen. Hukkaan aikaa ankeilemalla itseni kanssa. Tulevana vuonna haluan seikkailla, sekoilla, toteuttaa itseäni, olla läsnä, edistää kivoja proggiksia, syventää tärkeitä ihmissuhteita, saada gradun valmiiksi ja päästä ulos koulusta. Ainakin. Mutta jos asiat ei mene niinkuin suunnittelen, haluan olla itselleni armollinen.

Semmoinen sepustus. Huh! Mitäs sinne kuuluu? 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kymmenen vuoden profiilikuvat

Blogeissa on kiertänyt mainio haaste, jossa lätkäistään lukijain nähtäväksi Facebook-profiilikuvia kymmenen vuoden ajalta. Itsehän liityin nassukirjaan vasta 2008, mutta koska ei se oo niin justiinsa, halusin minäkin tarttua haasteeseen. Olin 18-vuotias Facebookiin liittyessäni, ja nyt 27-vuotiaana kun katsoo itseään taaksepäin huomaa, että onhan sitä jotain tapahtunut. Tukkalookit ja tyylit on vaihtuneet, mutta tietynlaisia teemoja on havaittavissa: omahyväiset selfiet tai hupailukuvat. Kuvissa näen itse paljon erilaisia mielentiloja. Suuri osa on kuitenkin onnellisia. Olen aina halunnut, että profiilikuvani ovat positiivisia. En muuten tosiaankaan pistä tähän kaikkia kuviani, sillä niitä riittää. Valitsin kivoimmat.
 (Paitövei, tuntuu, että joka toinen postaukseni on jokin haaste. Nämä on vaan kivoi.)


2008: Ensimmäinen profiilikuvani Facebookissa oli Japanissa otettu porokuva. Sitä ennen taisin mennä ilman kuvaa, tai sitten olen poistanut ekan kuvani. Tuossa vaiheessa tukka oli punainen polkka otsatukalla. Mikä juniori! Ja ah, tuon ajan tyyli. No, parkatakit ja ruutupaidat ovat pysyneet mukana. 


2008-2009. Hahahahahahahahaha vanha selfie. Tuo puukuva on mielestäni vieläkin ihana.


2010: Mikko Alatalo on itseasiassa vuodelta 2009. Tyyli on karseaakin karseampi. Kun aloitin Sibelius-Akatemiassa, halusin vähän taiteellisempia kuvia. No, niin no. Voi sentään.


2010-2011: Ensimmäisen opiskeluvuoden hedelmää olivat lastenmusakeikat, vinhat piknikit ja vimmainen itseni etsiminen. Tyylillisesti elin aika laimeaa vaihetta: käytin paljon farkkuja ja perustrikoopaitoja. Keväällä aloin uudistaa garderoobiani. Tykkäsin herrainkengistä, nahkaisista salkuista ja kellohameista. Ja kiristin aina vyötärölleni vyön. 


2011-2012: Palasin omaan väriini kesän aikana. Näissä kuvissa on paljon valoa, vaikka mielessä myrskysi. Syksyllä elämässä oli draamaa kerrakseen. Pieni side note: pidin itseäni hirvittävän lihavana. Semmoinen suohirviö siinä.


2012: Keväällä olin onnellinen. Kesällä matkustin Intiaan. Olin onnellinen. Muistan, että aurinko paistoi, opinnot etenivät, nautin pukeutumisesta ja aloin innostua meikkaamisesta ihan kunnolla. Oikeanpuolimmaiset kuvat ovat muuten yksiä lemppareitani.


2012: Intiakuvat ja Nalle Puh. Kuvassa on muuten melkoisen ruskea Fanni. Intiakuvat ja talvinen otos ovat myös lemppareitani.


2013: Instagram-otokset tulivat kuvaan mukaan. 2013 keväällä alkoi vauhti kiihtyä, mutta minulla oli hirvittävän hauska kevät ja kesä. Juhlin, olin luova ja viihdyin vielä koulussakin. Tukka näytti muuten älyttömän hyvältä.


2013: Villi syksy alkoi! Vasemman ylänurkan kuva on ihana! Värjäsin tukan punaiseksi. Muistatteko vielä, että Instakuviin piti laittaa kornit kehykset? 


2014: Hauska juttu: oikean ylänurkan kuva on otettu ensimmäisen psykiatrikäynnin jälkeen, kun olin saanut sairaan paperit. Alakulman laulukuvassa näkyy väsynyt ihminen, jonka paino oli alkanut lääkitysen takia nousta huimaa vauhtia. 


2015: Mieliala nousi laskeakseen taas uudestaan. Kuvissa oli paljon tukkaa, näemmä. Eipä siinä, hyvältähän se näytti. Oikean alakulman kuva on otettu hyvien ystävieni häissä. Mummu oli kuollut muutamia päiviä aikaisemmin.


2015: Syksyllä pätkäisin tukan lyhyemmäksi. Jälkikäteen ajateltuna se oli aika tanttamainen.


2016: Aloin vähitellen voida paremmin. Kevät meni vielä aika sumussa, mutta syksyllä vointi lähti paranemaan aika radikaalia vauhtia. Tukka alkoi vaaleta.


2017: Alakulman pomppimiskuva kertoo paljon siitä missä mennään. Tukkakin on pinkki, herranen aika. 

Semmoinen walk down the memory lane. Aika hauskaa katsoa vanhoja kuvia ja muistella menneitä. Juurihan minä olin 18! Onneksi olen nyt tässä. Suuressa osassa kuvia hymyilen, edes vienosti. Pahimmat hetket eivät todella ole tallentuneet kameralle. Hyvä niin.

Miltäs sinun Facebook-historiasi näyttää?

Ps. Paluu bloggailuun tapahtuu lähiaikoina. Nyt on ollut niin sekopäinen vaihde päällä, etten ole vaan ehtinyt blogata. Kova hinku on, joten pian, pian. Jos nyt joku on sattunut kaipaamaan.